Something.

Ei ole ensimmäinen blogini. Ei ole ensimmäinen netti’päiväkirja’merkintäni. Silti kirjoitan tätäkin sydämellä.

Tänään koulun aamunavauksessa soi sunrise avenuen hollywood hills. Normaalisti istuisimme luokassa ja kaikki riehuisivat, mutta kun biisin ensimmäiset soinnut tulivat, kaikki hiljentyivät ja salaa pienesti hyräilivät kappaletta. Opettajamme siinä katseli tätä ja ihmetteli. Hetken päästä opettaja sanoi ”Saatte mennä aulaan”, kaikki kävelivät sulassa sovussa aulaan, minä muutamien ihmisien joukossa jäimme käytävälle istumaan. Hyräilimme ystäviemme kanssa kappaleen mukana täysillä.

En ole koskaan erityisesti pitänyt sunrise avenuesta, mutta tässä kappaleessa oli sitä jotain, mikä sai mut kuuntelemaan sen yhä uudelleen ja uudelleen. Se saa mut miettimään kaiken tarkoitusta. Miksi me kiusataan juuri tuota poikaa luokallamme? Miksi sanoin niin töykeästi? Miksi en ole huomannut tuota ihmistä? Miksi tulee.. pyhä olo. Halu muuttaa asioita.

Aamunavauksen jälkeen ilmoitettiin, että rakastamamme jäätelökioski SULJETTAISIIN toistaiseksi siivottomuuden takia. No olihan tämä siivottomuus totta, yläkoululaisten jäljiltä jäätelöitä löytyi pitkin käytäviä ja roskikset pursusivat vain puoliksi syötyjä jäätelöitä. Kuulutettiin, että jäätelökioski pysyy niin kauan kiinni, että tapahtuisi muutos. Että ihmiset välittäisivät tästä ympäristöstä. Mulla naksahti päässä ja mielikuvitus alkoi laukata. Sovimme ystäviemme kanssa, että keräilisimme kaikki roskat mitkä näemme koulun sisä- ja ulkopuolella. Tuli ruokailuun mennessä siinä noukittua pari viimeistä jäätelöpaperia sun muita. Se teki mut iloiseksi. Mul oli joku päämäärä, mitä mä halusin tehdä ja saada toteutettua. Meillä siis. Me haluttiin todistaa että me pystytään muutokseen,oli kyseessä näinkin pieni asia tai ei.

Ei jäätelökioski ole niin arvokas asia. Idea on tärkein, vai?

Bye, bye Hollywood Hills I’m gonna

miss you wherever I go I’m gonna

come back to walk these streets again

Bye, bye Hollywood Hills forever .

♥